Yleistä kamelideista

Alpakat ja laamat ovat Etelä-Amerikkalaisia kamelieläimiä, jotka on kesytetty mahdollisesti jopa aikaisemmin kuin hevonen tai kissa, arviolta 5000-6000 vuotta sitten. Alpakan ja laaman lisäksi kamelieläinten heimoon kuuluvat dromedaari, kaksikyttyräinen kameli, vinkunja ja guanako. Tällä hetkellä Suomessa on arviolta yli 1300 alpakkaa ja noin 100 laama.

Alpakat ja laamat tulevat toimeen vähällä ruoalla. Tarjolla tulee aina olla puhdasta vettä ja heinää. Heinää kuluu päivässä noin 2 kg/eläin minkä lisäksi syötetään kivennäisiä ja vitamiineja. Alpakalla ja laamalla on Andeilta kotoisin olevina eläiminä suuri D-vitamiinin tarve ja siksi vitamiineja (ADE) on hyvä lisätä ruokavalioon. Näille eläimille riittää ulkotarhan lisäksi vaatimatonkin talli/sääsuoja. Alpakka ja laama ei pidä meteliä vaan ääntelee ynisemällä. Tarpeensa ne tekevät siististi yhteen ”vessapaikkaansa”. Kyseessä on laumaeläin, joka tarvitsee lajitoverin. Suositeltavaa on, että laumassa on vähintään 3 kpl. Laamat ja alpakat tulevat toimeen keskenään.

Alpakalla ja laamalla ei ole kiimaa eli sen voi astuttaa mihin vuoden aikaan tahansa. Tiineys kestää noin 11,5 kk ja kerrallaan syntyy yksi vasa. Ne voivat elää yli 20 -vuotiaaksi. Maailmalla käytetään alpakoista hevosnimiä, suomeksi pyritään käyttämään orhi uros, emä aikuinen naaras, vasa karitsa.
Molemmat ovat hiljaisia, mukavia, uteliaita ja lempeitä eläimiä. Alpakka on luonteeltaan rauhallisempi, riippumattomampi ja itsenäisempi, laama aktiivisempi, kontaktinhakuisempi ja seurallisempi. Kamelieläimiltä puuttuu luontainen miellyttämisen halu. Luonne muistuttaa pikemmin kissaa kuin koiraa. Lähinnä kouluttajan kekseliäisyydestä on kiinni miten paljon ne oppivat. Alpakoiden ja laamojen kanssa harrastetaan koirien agilityn tapaista tehtäväkilpaa, vaelluksia kantosatulaan pakatun kuorman kanssa, kauneuskilpailuita näyttelyissä ja vaikkapa kävelylenkkejä koko perheen iloksi. Hyvin koulutetusta ja hienoluonteisesta yksilöstä voi olla esim. eläinavusteiseen terapiaan.

Alpakat ja laamat sylkevät joskus nahistellessaan keskenään ruuanjaolla, eivät tarkoituksella ihmistä päin. Toki väärin kohdeltu laama tai alpakka voi alkaa ihmistäkin sylkeä, mutta silloin sen kokemukset ihmisistä ovat olleet huonoja ja luottamus puuttuu. Mistä vain eläimestä saa väärin käsiteltynä vihaisen, tätä sylkemistä vain on ilmeisesti erikoisuutensa takia suurenneltu kovasti.